Henkinen viisaus - Egyptin mysteerit

Egyptin salaisuuksien jäljillä

Khemitologit tutkivat Egyptiä ikivanhan suullisen tradition pohjalta

Arabialaiset, jotka saapuivat Egyptiin vuoden 200 jkr jälkeen, kutsuivat Egyptiä nimellä Al Khem. Tämä viittaa Egyptin alkuperäiseen nimeen Khemit. Al Khem on sanojen alkemia ja kemia alkujuuri. Egypti oli viisauden ja monien tieteiden alkulähde. Alkemiassa yritystä muuttaa lyijyä kullaksi käytettiin vertauskuvana muinaisille henkisen kasvun menetelmille, joiden kautta ihminen itse pystyi muuttumaan ja kehittymään. Päämääränä oli valaistuminen.

kuva: http://www.khemitology.com

Egyptologi , matkaopas ja khemitologien ”isä” Hakim Awyan oli Egyptissä monelle tuttu mies. Kuitenkin vain harvat tiesivät, että Hakim oli muinaisen Egyptin suullisen perimätiedon vartija. Tämä perimätieto on kulkenut tuhansia vuosia sukupolvelta toiselle. Kirjailija Stephen Mehler tapasi Hakimin ensimmäisen kerran sattumalta suuren sfinksin edessä Egyptissä vuonna 1992. Mehler on kirjoittanut Hakim Awyanin opetuksista sen jälkeen kaksi kirjaa. Hakim kertoi, että nyt on oikea hetki tuoda julki pitkään salassa ollutta tietoa. Hänen mukaan ihmiset ovat tulleet sellaiseen kehitysvaiheeseen, että muinaista tietoa tarvitaan auttamaan nykyihmistä ymmärtämään paremmin maailmassa tapahtuvia muutoksia.

Perimätiedon mukaan sfinksi on kymmeniä tuhansia vuosia vanha ja suuret pyramiditkin rakennettiin jo yli 10 000 vuotta sitten. Hakim piti ensimmäisenä pyramidina Khefrenin pyramidia, joka sijaitsee suuren pyramidin vierellä ja on Egyptin toiseksi suurin pyramidi. Hakim kertoi, että khemitiläiset rakensivat pyramidit energian tuottamista, muuntamista ja siirtämistä varten. Tämä sopii hyvin yhteen insinööri Christopher Dunnin suureen pyramidiin liittyvän voimalaitosteorian kanssa. Aluetta, johon kuului Dashurin, Sakkaran, Gizan ja Abu Roashin pyramidit kutsuttiin nimellä Osiriksen maa (”Bu Wizzer”). Dashurin pyramideista etelässä Abu Roashin pohjoisimpaan pyramidiin on matkaa noin 40 kilometria.

kuva: http://giza.fas.harvard.edu

Viisi mielenkiintoista termiä rakennusten taustalla

Khemitiläiset käyttivät viittä eri termiä, jotka liittyivät tiettyyn paikkaan, asemaan tai tarkoitukseen. Näihin termeihin tutustumalla voimme oppia paremmin ymmärtämään mitä tiettyä tarkoitusta varten eri rakennukset rakennettiin. Sana ”Per” tarkoitti khemitiläisille paikkaa.

Per-Aa, eli faarao

Naisella oli korkein asema Egyptissä. Faarao yhdistetään lähes aina miespuoliseen kuninkaaseen. Egyptologit eivät kuitenkaan ole pystyneet selvittämään kreikan kielestä johdetun faarao-sanan alkuperää. Hakim kertoi, että sana faarao tuli termistä ”Per-Aa”, joka tarkoittaa ylhäistä paikkaa. Mutta termi ei viittaa miespuoliseen kuninkaaseen, vaan naishallitsijaan. Miesfaaraota ei sananmukaisesti ollut, vaan siitä kenet naishallitsija valitsi puolisokseen tuli oikeutettu kuningas. Tämä selittää sen miksi monien kuninkaiden sanotaan ottaneen puolisokseen sisarensa tai sisarpuolensa, jopa tyttärensä tai äitinsä. Syynä oli, että sukulinja, valta ja varallisuus kulkivat ensisijaisesti äidiltä tyttärelle. Jos mies olisi halunnut päästä arvo- ja hallitsija-asemaan, olisi se onnistunut vain perijättären kautta. Sukupuoliyhteyttä ei tietenkään ollut, vaan kysymyksessä oli symbolinen liitto ja hyväksytty yhteiskunnallinen käytäntö. Maineikas naispuolinen egyptologi Margaret Murray puhui asiasta jo1940-luvulla, mutta häntä ei otettu silloin vakavasti. Egyptologit jättävät usein mainitsematta myös sen, että Isis- ja Osiris-myytissä Isiksen symbolina on valtaistuin. Isiksen pään yläpuolella on tuoli-symboli, joka tarkoittaa sitä, että hän on perheen pää. Ottamalla puolisokseen veljensä Osiriksen, hän tekee Osiriksesta kuninkaan.

kuva: http://immortalnicholasflamelssecrets.wikia.com

Khemitologien mukaan muinainen Egypti oli siis etupäässä matriarkaalinen yhteiskunta. Tämä on yksi suurimpia eroja khemitologian ja egyptologian välillä

Per-Ka

Termi Per-Ka tarkoittaa hautapaikkaa. Sana Ka viittaa ihmisen persoonaan (yksilöllinen ”minä”, henkiolento). Porraspyramidi oli Per-Ka ja ylistetty hautapaikka. Egyptologit uskovat, että hautana toiminut Saqqaran porraspyramidi oli ensimmäinen rakennettu pyramidi ja että muutkin pyramidit olisivat hautoja. Egyptogien ”kuluneen” teorian mukaan useasta päällekkäin rakennetusta mastabasta kehittyi myöhemmin pyramidin oikea muoto sileine sivuineen. Awyanin tradition mukaan porraspyramidi ei kuitenkaan ollut oikea pyramidi, eikä siitä kehittynyt pyramidin muotoa. Porraspyramidi on varsinaista pyramidia myöhempi keksintö. Suuret pyramidit olivat olleet olemassa tuhansia vuosia ennen kuin porraspyramidi rakennettiin. Tosiasiallisista pyramideista käytettiin eri termiä, joka ei liity millään tavalla hautaamiseen.

Per-Neter

Pyramidista käytetään nimitystä Per-Neter. Neter tarkoitaa jumalaa, luontoa ja energiaa (englanniksi ”nature”). Pyramidi tarkoittaa siis jumalallisten energioiden paikkaa. Tämä merkitys sopii hyvin yhteen sekä suuren pyramidin vihkimys- että voimalaitosteorian kanssa. Sana pyramidi tulee kreikan kielestä ja se tarkoittaa pyramidin muotoista vehnäkakkua. Hakimin mukaan pyramidien rakentajat osasivat tehdä kivistä painottomia äänivärähtelyjen avulla. Hän teorioi, että yksi tähän tarkoitukseen käytetty laite löytyy yhä Kairon egyptiläisestä museosta. Insrumenttia kutsutaan nimellä ”Schist disc”.

Per-Wir

Wir tarkoittaa viisasta miestä (englanniksi ”wise”) tai opettajaa. Per-Wir tarkoitti paikkaa, jossa annettiin opetusta. Se oli kuin yliopiston varhainen muoto ja samalla alkuperäinen mysteerikoulu. Per-Wir oli suuremman temppelikokonaisuuden osa, esim. Horuksen temppelissä Edfussa oli Per-Wir.

Per-Ba

Temppeliä kutsuttiin nimellä Per-Ba. Ba tarkoittaa ihmisen sielua tai henkeä. Sielun symbolina käytettiin lintua, jolla oli ihmisen pää.

kuva: http://brewminate.com

Muinaisessa Egyptissä ei ollut lainkaan sanaa kuolemalle. Kuoleman yhteydessä käytettiin sanontaa ”mennä länteen”. Linnun lentäminen maanpinnan yläpuolella heijasteli hengen vapautta fyysisestä tasosta.

Ihmisen päämäärä oli tulla tietoiseksi omasta hengestään. Temppelissä rukous, laulu, meditaatio ja muut tekniikat auttoivat harjoittajaa kohottamaan tietoisuutta ja kulkemaan kohti omaa päämäärää.

Hakim kertoi miten temppeli sai alkunsa. Kymmeniä tuhansia vuosia sitten Egyptissä oli pyhiä paikkoja. Näillä alueilla oli tietynlainen, aivan erityinen energia, joissa ihmisten oli hyvä olla. Pyhille paikoille kuljettiin uudistumaan, energisoitumaan ja kokemaan muuntuneita tietoisuuden tiloja. Siihen aikaan ei vielä ollut uskontoa tai pappeja. Ihmiset kokivat henkisyyden suoraan oman kokemuksen kautta. Alueen energia siis määritti, mihin kohtaan temppeli rakennettiin. Tavallisesti paikassa oli vettä ja kristallipitoisia kiviä. Virtaavan veden ja kristallin yhdistyminen lisäsi alueen energiaa. Kun temppeli myöhemmin rakennettiin, rakentui pyhästä paikasta temppelin sisin osa. Sen ympärille rakennettiin temppelin seinät, sisäpihat ja pylonit.
Nykyiset temppelit on rakennettu niitäkin vanhempien temppelien päälle. Esim. Luxorin temppelin alta on löydetty jäänteitä vielä vanhemmasta temppelistä. Egyptin historian eri vaiheet näkyvät rakennusten eri kerroksina. Mitä syvemmälle maan alle kaivetaan, sitä vanhempia löydöksiä tehdään.

Auringon päivittäinen rytmi ikiaikaisen perimätiedon mukaan

Muinainen perimätieto on säilynyt ehkä jopa 65 000 vuotta. Luku on vain suuntaa antava, mutta puhutaan kuitenkin kymmenistä tuhansista vuosista. Hakim opetti, että ihmiskunnan kehityskulku on syklinen. Muinaisessa Egyptissä auringon päivittäinen rytmi symboloi sekä ajanjaksoja ihmiskunnan historiassa että eri vaiheita ihmisen tietoisuuden kehittymisessä. Tämä on Egyptin mytologian perusajatuksia. Jumalatar Nutin keho edusti taivasta ja feminiinistä prinsiippiä. Nut synnytti auringon (poika, maskuliininen) aamun sarastaessa ja nieli auringon yön tullessa. Auringon päivittäinen rytmi jaetaan viiteen vaiheeseen.

kuva: https://www.ancient-origins.net

Auringon ensimmäinen vaihe on nimeltään Kheper (”The driller”), joka tarkoittaa auringonnousua. Nimi tulee koppakuoriaisesta, joka työntää sontapalloa edessään ja tuo symbolisesti auringon esiin. Ihmisen kehityksessä vaihe kuvastaa viatonta lapsuuden aikaa, ensimmäistä askelta kohti valaistumista. Ihmiskunnan kehityksessä tämä vaihe alkoi arviolta 65 000 vuotta sitten
Toisen auringon vaiheen nimitys on Ra (”The stubborn”). Tämä tarkoittaa keskipäivän aurinkoa ja tietoisuuden tasolla teini-ikää. Tässä vaiheessa ihminen pitää omasta egostaan kiinni, eikä osaa hellittää. Tämä ihmiskunnan ajanjakso alkoi ehkä 50 000 vuotta sitten. Ra ei siis tarkoita primitiivisen käsityksen mukaista auringonjumalaa, vaan sillä on syvempi merkitys jumalallisen tai kosmisen periaatteen ”viidesosana”.
Kolmatta auringon vaihetta kutsutaan nimellä Oon (”The wise”) ja se tarkoittaa iltapäivän aurinkoa. Vaihe viittaa aikuisen ihmisen kypsään tietoisuuteen, jolloin voidaan tarvittaessa ”tulla toisiin ajatuksiin”. Tämä aikakausi saattoi alkaa noin 30 000 vuotta sitten.
Neljännen auringon vaiheen nimi on Aten (”The wiser”), joka viittaa myöhäis-iltapäivän aurinkoon. Tietoisuuden tasolla tämä merkitsee tietoisuuden huippua, valaistumisen tilaa. Historiallinen aikausi alkoi arviolta 20 000 vuotta sitten.
Auringon viides ja viimeinen vaihe on Amen (”The hidden”), jolloin alkaa yö. Valo muuttuu pimeydeksi, ihmistä hallitsee ahneus ja pelko. Aikakausi alkoi noin 5000 vuotta sitten. Silloin alkoi dynastinen Egypti, joka oli vain varjo aikaisemmasta korkeakulttuurista. Nyt elämme tämän pimeän jakson päättymistä ja pian alkaa Kheperin, uuden tietoisuuden sarastamisen ajanjakso.

Samankaltainen näkemys ihmiskunnan syklisestä kehityskulusta löytyy esim. intialaisesta Veda-kirjallisuudesta. Siinä eri sykleistä käytetään nimeä yuga.
Ajatusta syklisestä kehityskulusta ja kadonneesta sivilisaatiosta tukee, se että Saharan aavikko oli 15 000 eaa vielä vihreää savannia. Noin 15 000-10 000 eaa Egyptissä oli suuria tulvia. Tämä johtui jääkauden päättymisestä ja valtavista ilmastossa tapahtuneista muutoksista. Syynä saattoi olla jokin suuri katastrofi. Tähän viittaa esim. raamatun kertomukset. On mahdollista, että yli 10 000 eaa oli olemassa korkeakulttuuri, joka tuhoutui joko ihmisen itsensä aiheuttamien syiden, avaruudesta maahan iskeytyneen taivaankappaleen tai auringon voimakkaan aktiivisuuden takia.

Henkinen symboliikka John Anthony Westin mukaan

Egypti on maa, jossa on kaikkein eniten jäljellä todisteita kadonneesta sivilisaatiosta. Muinaisen Egyptin arkkitehtuuri ja ajaton taide synnyttävät mielikuvan aivan erityisestä paikasta. Taide heijasteli ihmisen ja koko kulttuurin korkeaa tietoisuuden tasoa. Muinaisesta Egyptistä voi saada vaikutelman, että matkaisimme ennemminkin tulevaisuuteen kuin menneisyyteen.

Historiankirjoituksen “isä” Herodotos kirjoitti, että egyptiläiset olivat kaikista kansoista onnellisimpia, terveimpiä ja uskonnollisimpia. Egyptiläiset uskoivat, että ihmisessä itsessään on jumalallisuuden kipinä ja kuninkaassa tämä potentiaalinen jumaluus oli tullut todeksi.
Ihmisen yksilöllisestä henkisestä ”minästä” tai persoonasta käytettiin nimitystä Ka. Ihminen saavutti kuolemattomuuden ja oman täydellistymisensä, kun Ka yhdistyi sieluun tai henkeen eli Ba:han. Tämä oli mahdollista saavuttaa henkisillä harjoituksilla. Sama ajatus löytyy idän filosofioista: Ihminen vapautuu, kun yksilöllinen sielu yhdistyy maailmansieluun. Ikivanhoissa egyptiläisissä teksteissä on lukuisia viittauksia uuteen syntymään ja uuteen elämään. Asia voidaan tulkita niin, että egyptiläiset uskoivat myös jälleensyntymään.

Ranskalainen filosofi ja matemaatikko R.A. Schwaller De Lubicz oli edelläkävijä muinaisen Egyptin symboliikan ymmärtämisessä. Hän tutki 1900-luvun alkupuolella erityisesti Luxorin temppeliä. Kirjailija John Anthony West on kirjoitti De Lubiczin näkemykstä. Schwaller De Lubicz todisti, että muinaisen Egyptin tiede oli paljon korkeammalla tasolla kuin mitä egyptologit kertovat. De Lubiczin mukaan muinaiset eyptiläiset tunsivat ns. universaalit henkiset periaatteet ja lainalaisuudet. Nykytiede tutkii asioita, joita pystytään mittaamaan. Egyptissä tiede, taide ja uskonto olivat yhden suuren kokonaisuuden osia. Nykyään asia on juuri päinvastoin ja eri tieteenalat on jaoteltu omiksi kokonaisuuksiksi.

Muinaisen Egyptin uskontoa voi helposti pitää primitiivisenä, polyteistisena eläinpäisten jumalten palvontana, mutta Egyptin uskonto oli tosiasiassa monoteistinen. Muinaiset egyptiläiset ajattelivat, että universumi oli yhden mahtavan, korkeimman jumaluuden tietoinen luomus. Koko monimuotoinen maailma on jumalallisen hengen elävöittämä ja läpitunkema. Egyptin ns. jumalat ovat periaatteita tai voimia, jotka ohjaavat maailmaa. Näitä voimia kutsutaan termillä Neter. Eri eläimet edustivat erilaisia kosmisia periaatteita tai toimintoja, esim. haukka kuvasi ylösnousemusta ja sakaali ohjasi kuolleita. Palvonnan kohde ei siis ollut itse eläin, vaan se jumaluuden aspekti, jota valittu eläin edusti parhaiten.

Muinaiset egyptiläiset kuvasivat henkisellä symboliikalla universaaleja asioita. Egyptologit kertovat, että faaraon otsan kohdalta nousevan kobran tarkoitus oli suojella faaraota. Symboliselta näkökannalta katsottuna käärme kuvaa jumalallista voimaa. Asialla on yhteys esim. joogafilosofiaan. Joogassa puhutaan kundaliinivoimasta, joka kuvataan ylöspäin nousevana käärmeenä. Kundaliinienergian nousu selkärankaa pitkin liittyy joogan päämäärään, ykseyden ja jumaluuden kokemiseen. Ja faaraohan oli jumalan ilmentymä maan päällä!

Kairon egyptiläisessä museossa on kuuluisa ja erittäin kaunis faarao Khefrenin patsas. Khefrenin pään taakse on kaiverrettu Horus-haukka. Horus symboloi korkeaa jumalallista tietoisuutta. Patsaassa faaraon tietoisuus on yhdistynyt korkeampaan tietoisuuteen. Haukkaa ei näy, kun patsasta katsoo suoraan edestä päin. Korkeampi tietoisuuden tila on sisäinen tila, eikä se näy ulospäin. Itämaisessa filosofiassa on sama asia kuvattu esim. Buddha-patsaan pään ympärille avautuneena energiakeskuksena, tuhatlehtisenä lootuksena.

kuvat: https://www.egyptprivatetourguide.com / http://www.sofiatopia.org / http://quotesnsmiles.com

Paul Brunton tutkimassa Egyptiä

Temppelissä korkeassa asemassa olevien henkilöiden hautojen kirjoitukset sekä muut lähteet viittaavat siihen, että muinaisessa Egyptissä oli salaisen, esoteerisen tiedon perinne. Vain sopivat ihmiset vihittiin tähän tietoon. Salaisen opetuksen piiriin kuului myös tiede kuten esim. arkkitehtuuri. Ikivanhoissa seinämaalauksissa on paljon kuvauksia eri käsityöammateista, kuten puusepistä, ruukuntekijöistä, kalastajista, veneenveistäjistä jne. Mutta Egyptistä ei ole löytynyt yhtään reliefiä siitä miten arkkitehti teki työtään. Mikään ei paljasta sitä miten mahtavat monumentit suunniteltiin ja toteutettiin. Tiede oli salaista ja pyhää.

Uusi poikkitieteellinen tutkimustieto ja vanha henkinen viisausperinne ovat tulleet lähemmäksi toisiaan. Paul Brunton on monelle pitkän linjan henkiselle kulkijalle tuttu kirjailija ja mystikko. Brunton kuului ensimmäisiin henkilöihin, jotka kirjoittivat itämaisesta mystiikasta 1900-luvun alkupuolella. Hän oli perehtynyt myös Egyptin mysteereihin ja kirjoitti aiheesta kirjan “Egyptin salaisuuksien jäljillä” vuonna 1935. Kirja pohjautuu Bruntonin omiin tutkimuksiin ja kokemuksiin syvässä meditaation tilassa.

Egyptin vanhimmissa temppeleissä oli kaksi osaa, toinen tavalliseen uskonnon harjoittamiseen ja toinen syvällisempiin mysteereihin. Jälkimmäiseen oli useimmilta pääsy kielletty ja se sijaitsi temppelin erityisessä osassa. Normaaliin temppelin toimintaan kuului mm. kansanomaiset juhlat ja seremoniat. Niille, joilla oli tarvittava ymmärrys ja jotka hyväksyttiin, oli syvempi filosofinen opetus ja salainen käytäntö.

Brunton esittää, että tunnetussa Osiris-myytissä Osiriksen kuolema ja uudelleen henkiin herättäminen symboloi muinaisen Egyptin vihkimysprosessia. Egyptin salaisuuksiin vihkiminen oli ulkomaalaisilta pitkään kielletty. Muutamille harvoille myönnettiin vihkimys vasta myöhempinä aikoina. Tulevat vihityt joutuivat antamaan ehdottoman salassapitolupauksen. Egyptin korkeimpien pappien tietoa varjeltiin äärimmäisen tarkasti. Salaista tietoa pidettiin niin ainutlaatuisena, että Egyptin nimestä tuli klassisina aikoina mysteereiden symboli.

Paul Bruntonin mukaan Abydos oli ensimmäinen ja vanhin vihkimyksen keskus Egyptissä. Hän luettelee muutamia tunnettuja länsimaalaisia merkkihenkilöitä, jotka saivat vihkimyksen: Platon, Pythagoras, Solon ja Herodotos. Myös roomalainen filosofi Apuleios oli yksi vihityistä. Apuleios kertoi kirjassaan asiasta sen, että ennen vihkimystä piti olla 10 päivää syömättä lihaa ja juomatta viiniä. Juuri ennen varsinaista tapahtumaa vihittyjen joukko antoi lahjoja ja muut poistuivat paikalta. Kreikkalainen vihitty Plutarkhos kertoi, että egyptiläiset käyttivät symboleja kuvatakseen jumalallisia asioita. Vihkimyksessä sielu kokee samat vaikutelmat kuin kuoleman hetkellä. Jamblikhos, syyrialainen vihitty kertoi: “Kun käännytään sisäänpäin ja opitaan tuntemaan oma itsemme, siitä on seurauksena tieto jumalista.” Platon kertoi, että hänen vihkimysnäkynsä asuivat puhtaassa valossa. Platon kertoi oleensa vapautettu ympärillä olevasta asusta – ruumiista, johon hän oli sidottu.
Paul Brunton kertoi lisäksi, että Mooses oli vihitty Egyptin salaisuuksiin. Mooses sai vihkimyksensä Heliopoliksen kaupungissa. Hän läpäisi kaikki initiaatioasteet ja saavutti korkeimman adeptin tason. Bruntonin mukaan raamatun Mooseksen kirjoja ei tulisi lukea kirjaimellisesti. Ne avautuvat vain saman ymmärryksen valossa kuin mitä Egyptin mysteeritemppeleissä opetettiin.

Varsinainen vihkimys kesti tunneista muutamaan vuorokauteen vihkimyksen asteesta riippuen. Kandidaatti laitettiin arkkuun. Hänen ruumiis saatettiin kuolemaan verrattavissa olevaan transsitilaan ja kokelas pääsi kokemaan kokonaan toisenlaisen maailman. Hän tuli tietoiseksi toisista olemassaolon tasoista. Kandidaatin henki poistui ruumiista ja hän sai oman kokemuksen siitä, ettei kuolemaa ole olemassa. Kehittyneemmällä asteella kokelas koki hyvin korkean tietoisuuden tilan, varsinaisen jumalyhteyden.
Vihkimysprosessissa koettiin lyhyessä ajassa asioita, joiden oli tarkoitus tapahtua hitaasti, oman luonnollisen kehityksen kautta. Vihkimyskokemuksessa oli mahdollista käydä läpi oma kohtalo nopeutetusti. Mysteerit johtivat askel askeleelta täydelliseen valaistumiseen asti.

Jokainen vihitty kuului tämän jälkeen salaseuraan ja työskenteli korkeampien tarkoitusperien puolesta. Diodoros kertoi: “Niistä, jotka osallistuivat mysteerehin tuli hengellisempiä. Heillä oli korkeampi moraali ja he olivat kaikella tavalla parempia ihmisiä”. Ihmiskunnan kehityksen väistämätön taantuminen aiheutti sen, että vähitellen todelliset vihityt hävisivät. Vihkimyksiä tehtiin vielä Ptolemaiosten aikana, joka oli noin 300-30 eaa.

Elisabeth Haichin Vihkimys

Elisabeth Haich puhuu tunnetuimmassa kirjassaan “Vihkimys” edellisestä elämästään vihittynä papittarena muinaisessa Egyptissä. Kirjasta käy ilmi, että tapahtumat ajoittuvat astrologisesti härän aikakauteen, joka oli suunnilleen aikavälillä 4500-2300 eaa. Puhutaan siis faaraoiden Egyptin alkuajoista. Kirjassa Elisabeth Haichin isä ja puoliso on kuningas Atothis. Tämä viittaa 1. dynastian faaraoon.

Eräässä kirjan kohdassa ollaan palatsin vastaanottosalissa. Faarao istuu kultaisella valtaistuimella ja hänen kauttaan säteilee jumalallisia voimia. Faarao näkee muiden ihmisten epätäydellisyyden, mutta samalla hän ymmärtää kaiken. Valtaistuimen vieressä istuu liikkumatta komea leijona. Leijona on faaraon yli-inhimillisen mahdin vertauskuva. Haichin, faaraon tyttären huiviin asetetaan merkki, joka on ylöspäin kohoava käärme. Se on samaan aikaan sekä valtiasrodun että vihittyjen merkki. Haich kertoo, että hän ei ole kelvollinen käyttämään sitä, koska häneltä puuttuu vihkimys korkeimpaan henkiseen tietoon.
Haichin kuvaus nousevan käärmeen symboliikasta sopii hyvin yhteen itämaisen viisauden ja kundaliinikäärmeen kanssa.

Kirjassa leijonat ovat faaraon ja hänen tyttärensä lemmikkieläimiä. Vaunuajeluilla leijonat vetävät faaraon kultaisia vaunuja perässään. Vaikka leijonat ovat hyvin itsenäisiä eläimiä, on vihityillä kyky omalla tahdonvoimalla ja keskittymiskyvyllä hallita niitä.
Egyptologienkin mielestä faaraot saattoivat pitää leijonia jonkinlaisina lemmikkeinä ja leijonia kuvattiin reliefeissä jopa valtaistuimen vierellä. Tässä valossa suuri sfinksi pyramidien vierellä symboloi vihkimystä. Sfinksissä leijonan ruumis edustaa luonnonvoimia, jotka faarao tai vihitty sai hallintaansa.

kuvat: https://www.egyptprivatetourguide.com / https://www.richardcassaro.com

Teknologia ei ole kirjassa pääosassa, mutta korkeaan teknologiaan on monia viittauksia. Ylimmäinen pappi Ptahhotep kertoo, että suurimmat pyramidit oli rakennettu matemaattisten ja astronomisten lakien mukaan niin, että ne toimivat myös valtavana kellona ja kalenterina. Pyramidimainen muoto heijasti auringonsäteet kauas merelle ja erämaahan, koska pyramidien sivujen kaltevuus oli noin 51 astetta. Pyramidit toimivat siis myös majakkoina.
Eri pyramidien sisällä säilytettiin erilaisia kojeita ja laitteita. Koneet olivat suojassa valtavien kivimassojen sisäpuolella, jotka eristivät laitteiden aikaansaaman energiasäteilyn. Suureen pyramidiin rakennettiin lisäksi kuilut, joita pitkin energiaa pystyttiin ohjaamaan pyramidista ulos. Vastakkaisiin suuntiin rakennettuja ilmakuiluja pitkin virratettiin positiivisia ja negatiivisia voimia. Suuri pyramidi sai aikaan salamoita, siitä kuului jyrinää ja sen jälkeen alkoi sataa. Ptahhotep jatkaa, että pyramidien peitelaattoihin oli kirjoitettu kaikki pyramideja koskevat lait, niiden rakentajien historia ja muuta tärkeää tietoa. Paul Brunton puhui samasta asiasta omassa kirjassaan. Näin on saattanut olla. Egyptologeilla ei ole asiasta tietoa.

kuva: http://www.ancientpages.com

Ankh on yksi muinaisen Egypin yleisimmistä symboleista. Se on melko pieni ristiä muistuttava esine, joka päättyy renkaaseen ristin yläosassa. Ankh on hieroglyfi, joka tarkoittaa elämää. Hakim Awyanin mukaan ankh merkitsi myös vettä, joka oli elämän edellytys. Reliefeissä nähdään miten faaraot pitävät ristiä kädessään. Haich kertoo kirjassaan, että sauvaa käytettiin konkreettisesti parantamistarkoituksessa. Sauvan salaisuus kuului vihkimyksen salaisuuksiin, koka tietämätön ihminen olisi voinut käyttää sitä väärin. Vihitty pystyi sauvan avulla johtamaan parannettavaan uutta elinvoimaa.
Sairaus tarkoittaa sitä, että kehon värähtelyt ovat epävireessä. Kun epävireessä olevat kehon osat palautetaan oikeille värähtelytaajuuksille, niin ihminen parantuu. Jokainen elin pohjautuu siinä olevalle ominaisvärähtelylle, joka vaikuttaa elimessä ja ylläpitää sen toimintaa. Jos tämä värähtely muuttuu, niin kyseinen elin sairastuu. Parantaja piti ankh-sauvaa tiukasti kädessään sen kahvaosasta. Hän siirteli ristiä hoidettavan yläpuolella, piirteli sillä ratoja eri suuntiin ja sai aikaan elämänvirtauksia niissä kohdin kehoa, joissa sauvaa pidettiin. Tämä kuulostaa vähän samalta kuin nykyinen energiahoitomenetelmä, jossa pranaa virratetaan käsien kautta toiseen henkilöön. Mutta sauva oli valmistettu aivan erityisellä tavalla. Sen avulla pystyttiin muuntamaan ja vahvistamaan parantavaa energiasäteilyä. Vihitty sai tahdollaan sauvan säteilemään kaiken tasoisia voimavirtauksia haluamassaan määrin, koska hänellä itsellä oli omassa olemuksessaan nämä voimat.

Haich kertoo, että suuressa pyramidissa säilytettiin liiton arkkia. Liiton arkki toimi samankaltaisella periaatteella kuin ankh-sauva. Lisäksi arkki myös varastoi energiaa. Kulloisenkin ylimmäisen papin tehtävänä oli ladata liiton arkki omalla korkeimmalla energiallaan, jota arkki säteili tuhatkertaisena. Vihityt tunsivat ja hallitsivat luonnonvoimat. He kykenivät laitteiden avulla kumoamaan painovoiman ja tekemään kivistä painottomia. Liiton arkin avulla he pystyivät muuntamaan aineettomat energiat, esim. valonsäteet aineeksi sekä päinvastoin muuntamaan materian energiaksi kuten lampun valoksi.

Vihkimykseen valmistautuminen kesti vuosia. Kandidaatit tekivät temppelin puutarhassa kehon eri asentoja, keskittymis- ja hengitysharjoituksia eli joogaa. Mielikuvaharjoitusten avulla opittiin hallitsemaan omia tunteita. Harjoitusten tarkoituksena oli tehdä harjoittajista ulkoisista olosuhteista riippumattomia siten, että täydellinen mielenrauha säilyi kaikissa tilanteissa.
Vihkimys merkitsi tietoiseksi tulemista korkeammalla henkisellä tasolla. Tämä vaati suurempaa kehon ja hermojen kestokykyä. Vihkimyksessä kandidaatti laitettiin kiviseen ruumisarkun tapaiseen arkkuun, jonka kansi suljettiin. Vihkimyksen aikana vihittävän kehoon johdettiin korkeampaa värähtelyä kuin mikä olisi vastannut hänen tietoisuuden tasoa ja näin vihittävä saatettiin muuntuneeseen tietoisuuden tilaan.

“Uni” on todellisuutta, mutta vain kuvia muodostavassa energiamaailmassa. Maan päällä tapahtuva todellisuus on sekin vain “unta”. Se on alemmalla, eli aineellisella tasolla vaikuttava maan ilmapiiriin uneksittu oman syvemmän itsen projektio. Ihmisen kohtaloa voi verrata bumerangiin. Kun bumerangi heitetään – tämä on ihmisen ensimmäinen syntymä maan päällä – on heittämisen hetkellä jo määrätty millaista lentorataa bumerangi lentää ja paljonko sen matkaan kuluu aikaa. Ihmisen kohtalo on olemassa alitajunnassa vielä ilmentymättöminä energioina. Vihkimyksessä tunkeudutaan sielun syvyyksiin, missä nämä voimat piilevät ja ne herätetään eloon. Alitajuisista voimista syntyy “unia”, jotka koetaan täysin todellisina tietoisuuden tiloina – ajattomina ja tilattomina. Tällä tavalla kohtaloon liittyvien voimien sisäinen jännitys laukeaa ja lopulta voimat häviävät. Vihityllä ei ole enää alitajuntaa tai ylitajuntaa. Hänen tietoisuudesta tulee kokonainen kaikkitietoisuus.

Elisabeth Haich kirjoittaa: “Itse on rajaton elämä ja ainoa todellisuus, ja hän, joka on vihitty itseen, mikä tarkoittaa, että hän on oppinut tuntemaan täydellisesti oman itsensä, rakastaa kaikkea ja kaikkia yhtäläisesti, sillä hän on yhtä heidän kanssaan.”