Jälkiä korkeasta teknologiasta
Kun kuljemme Luxorin temppeleissä tai Gizan pyramideilla, aikaansaa rakennusten katseleminen ihmetystä ja kunnioitusta niiden rakentajia kohtaan. Keitä nämä muinaiset ihmiset olivat ja miten he elivät? Miten kaikki valtavan kokoiset rakennukset pystyttiin rakentamaan ja mikä niiden tarkoitus mahtoi olla? Rakennusten ja monumenttien massiiviset mittasuhteet ja geometriset tarkkuudet ovat sitä luokkaa, että niiden työstäminen ja rakentaminen alkeellisilla työkaluilla on lähestulkoon mahdotonta.
Uudet tutkimukset viittaavat siihen, että muinaisen Egyptin kulttuuri oli tuhansia vuosia nykykäsitystä vanhempaa ja että rakentamisessa käytetty teknologia oli paljon kuviteltua edistyksellisempää.
Egyptologit kuvailevat muinaisia egyptiläisiä tavallisina ihmisinä, joiden elinkeinoon kuului mm. maanviljely, metsästys ja kalastaminen. Heillä oli käytössään vain yksinkertaisia käsityökaluja. Maata hallitsi faarao, joka oli jumalan edustaja maan päällä. Faarao oli palvonnan kohteena ja hänestä oltiin riippuvaisia.
kuva: http://libguides.marymede.vic.edu.au/ancientegypt
Nykyajan ihminen ajattelee olevansa oman kehityskaarensa huipulla. Meillä on käytössä korkeaa teknologiaa ja yleisesti ajatellaan, että muinaisessa maailmassa ei kehittynyttä teknologiaa voinut olla olemassa. Jos pidämme itseämme kehittyneempinä kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa, niin muinaiset teknologiat jäävät meiltä helposti huomaamatta. Olemme niin tottuneita omankaltaiseen teknologiaamme, että eri tavalla toiminutta muinaista teknologiaa on vaikea tunnistaa.
Asioita pitää siis tarkastella avoimin mielin uudelta pohjalta. Esimerkiksi suuren pyramidin rakentaminen yhtä tarkasti olisi nykyäänkin äärimmäisen vaikea tehtävä. Tiedämme, että pyramideja eivät rakentaneet orjat, vaan taitavat arkkitehdit, insinöörit ja työläiset.
Mielenkiintoista on, että korkean teknologian käytöstä tuhansia vuosia sitten on jäänyt merkkejä. Monissa Egyptin ikivanhoissa esineissä on jälkiä koneellisesta työstämisestä, esim. Kheopsin ja Khefrenin pyramideissa olevissa arkuissa.
Osalla Ramses II:n patsaista on täysin symmetriset kasvonpiirteet. Patsaat on valmistettu tarkkuudella, jota ei voi saavuttaa, kun kiveä työstetään käsin. Serapeumin luolastossa on 50-100 tonnin painoisia arkkuja. Miten niitä on pystytty kuljettamaan ja asettamaan paikoilleen? Yhden arkun siirtäminen perinteisin menetelmin olisi vaatinut arviolta 200 ihmistä ja luolien kapeisiin käytäviin ei mahdu samanaikaisesti kuin ehkä 20 ihmistä.
Muinaiset egyptiläiset näyttävät olleen paljon edistyksellisimpiä kuin tähän asti on ajateltu. On mahdollista, että osa muinaisen Egyptin esineistä on valmistettu suunnilleen samantasoisella tai jopa korkeammalla teknologialla kuin mitä meillä on nykyisin käytössä. Millaista muinainen teknologia oli?
Coral Castle
Aloitamme tutkimusmatkan ”leikkimielisesti” Floridassa sijaitsevasta korallikivilinnasta, jonka rakensi Latviasta Yhdysvaltoihin muuttanut erakko Edward Leedskalnin vuosina 1920-1940. Linna on rakennettu monen tonnin painoisista megaliittisista kivistä. Megaliittisella rakentamisella tarkoitetaan suurista lohkareista tehtyä rakennelmaa, jossa kivet lukkiutuvat toisiinsa ilman laastia eikä betonia ole käytetty.
Leedskalnin työskenteli yksin öiseen aikaan. Hän käytti tiettävästi vain yksinkertaisia työkaluja. Edward kertoi tietävänsä pyramidien rakentamisen salaisuuden.
Linnoituksen painavin kivi painaa noin 27 tonnia. Linnan lähes 9 tonnin painoinen portti oli tasapainotettu niin hyvin, että se kääntyi kevyesti yhdellä sormella työntämällä. Kun portti lakkasi toimimasta yli 30 vuotta Leedskalninin kuoleman jälkeen, tarvittiin sen korjaamiseen 6 miestä ja nostokurki. Kerrotaan, ettei portti ole sen jälkeen kääntynyt enää yhtä pehmeästi.
Kukaan ei tiedä varmaksi miten Leedskalnin rakensi kivilinnansa. Hän itse sanoi, että asiaan liittyy magnetismi, muttei paljastanut salaisuuttaan. Jos hän jotenkin mystisesti onnistui tekemään kivistä kevyempiä äänen ja magnetismin avulla, voi olla, että muinaisessa Egyptissä käytettiin samankaltaista teknologiaa.
kuvat: https://www.beyondsciencetv.com / http://www.messagetoeagle.com / https://www.floridamemory.com
Dokumentti Coral Castle:sta Youtubessa
Insinöörit Egyptin tutkijoina
Ajatus, että muinaisessa Egyptissä käytettiin korkeaa teknologiaa ei ole uusi. Tunnettu englantilainen egyptologi William Flinder Petrie oli ammatiltaan insinööri ja puhui asiasta jo 1800-luvun lopulla. Christopher ”Chris” Dunn on insinööri, joka jatkanut Petrien perintöä. Chris on tutkinut muinaisen Egyptin rakennuksia, patsaita ja esineistöä 1980-luvulta lähtien. Christopherilla on rakentamisen alalta noin 50 vuoden kokemus.
Egyptologit ovat selvästi aliarvioineet teknologian, joka muinaisilla egyptiläisillä oli käytössä. Tämä johtuu siitä, että egyptologien teoria perustuu löydettyihin työkaluihin. Muinaisen Egyptin ”työkalupakista” löytyy mm. puuvarrellisia kivivasaroita sekä kuparityökaluja. Dunn on varma, että kaikkia patsaita ja obeliskeja ei ole voitu tuottaa alkeellisilla työkaluilla.
Mielenkiintoisia esineitä Kairon egyptiläisessä museossa,
noin 5000 vuotta vanhat ruukut
Kairon egyptiläisessä museossa on valtava määrä erilaisia ruukkuja ja maljoja, jotka on valmistettu kaikkein kovimmista kivilaaduista, esim. graniitista ja dioriitista (mukana on jopa korundi, jonka kovuus on mohsin asteikolla 9). Ruukuissa on kapea suuaukko ja sisin osa on kaiverrettu tyhjäksi. Maljat on suunniteltu hyvin kauniisti. Niiden toteutus ja viimeistely on täydellistä.
kuvat: Erika Mermuse
Vastaavanlaisia esineitä olisi vaikea tehdä nykyaikaisillakin työkaluilla. Ruukut ajoittuvat aivan Egyptin historian varhaisimpaan aikakauteen, esidynastiseen ajanjaksoon sekä 1. dynastian aikaan, mutta ne voivat olla vieläkin vanhempia. Ruukut ovat periaatteessa ikuisia, niitä ei saa mikään rikki.
Saqqaran porraspyramidin alta löydettiin tuhansia ruukkuja. Siitä ei ole varmuutta miten ruukut valmistettiin tai mihin tarkoituksiin niitä käytettiin. Jo Flinders Petrie oli sitä mieltä, että muinaisilla egyptiläisillä täytyi olla käytössä hyvin kehittynyt sorvi.
”Schist disk” – toiselta nimeltään Disc of Sabu
Vuonna 1937 tehtiin mielenkiintoinen löytö noin kahden kilometrin päässä Saqqaran porraspyramidista. Noin 5000 vuotta vanhasta 1. dynastian haudasta (Prince Sabu) löytyi liuskekivestä valmistettu ainutlaatuisen muotoinen pyöreä kiekko. Esineessä on kaarevia ulokkeita ja sen keskiössä on pyöreä reikä. Kiekon korkeus on noin 10cm ja halkaisija noin 60cm. Restaurointi ei ole kovin onnistunut.
Egyptologit ehdottavat, että kyseessä on vaasi, jonka saa kiinnitettyä tolppaan. Maljassa olisi pidetty esim. lootuskukkia.
kuva: http://www.khemitology.com/
Kiekko ei ole muodoltaan kaunis tai koristeellinen. Se näyttää ennemminkin jonkin laitteen tai mekanismin osalta, joka on pyörinyt oman akselinsa ympäri. Pyöriessään esine on ehkä saanut aikaan ääntä tai värähtelyä tiettyä tarkoitusta varten. Kiekon mukana löytyi toinen esine, joka saattoi heijastaa äänen/värähtelyn takaisin päin. Edesmennyt egyptiläinen arkeologi Abdel Hakim Awyan teorioi, että kiekko olisi liittynyt mekanismiin, jolla pystyttiin saamaan kappaleita painottomiksi. Esim. nykyään pystytään kahden vastakkaisen ääniaallon avulla saamaan pieni kappale leijumaan ilmassa.
Itse asiassa ”Schist Disk” saattaa olla vielä vanhempi kuin hauta, josta se löydettiin. Se ei vaikuta esineeltä, joka haudattaisiin vainajan mukana.
Keskeneräiseksi jäänyt arkku
Egyptiläisen museon hämärältä seinustalta löytyy mielenkiintoinen todistuskappale, joka saattaa muuttaa käsityksiä ihmiskunnan historiasta. Kyseessä on graniitista valmistettu keskeneräiseksi jäänyt arkku (”the unfinished box”). Arkun etuosa näyttää melko valmiilta, mutta takaosa on jäänyt kesken. Vaihtoehtoiset tutkijat ovat onnekkaita, että kyseinen arkku on löydetty.
Ikivanhat suurikokoiset arkut valmistettiin yhdestä kivilohkareesta ja arkkujen kannet tehtiin samasta lohkareesta, arkun pohjasta. Tässä tapauksessa, kun arkun tulevaa kantta leikattiin pohjasta irti, ”koneenkäyttäjä” menetti ilmeisesti työvälineensä hallinnan ja terä lähti kulkemaan viistoon. Tämän seurauksena pohjasta leikattava lohkare hajosi ja arkku hylättiin.
Arkun pohjan ja pohjasta leikattavan kannen väliin on jäänyt syvä ura, joka on aivan pehmeä kummaltakin puolelta. Arkkuun on jäänyt monia jälkiä yhdestä tai useammasta työvälineestä, jolla sitä työstettiin. Perinteisillä menetelmillä arkkua ei ole voitu valmistaa. Jäljet viittaavat erittäin edistykselliseen tekotapaan. Kuvat kertovat asiasta enemmän kuin sanat.
kuva 1, arkku etupuolelta.
kuva 2, ”koneellinen pyörösaha” lipesi oikeasta suunnastaan ja lähti kulkemaan vinoon. Uran jälkeinen kolo osoittaa mihin suuntaan sahan olisi pitänyt jatkaa kulkemista. Miten kolo on syntynyt kiveen?
kuva 3, uran sisäpinta, josta ”sirkkeli” on mennyt läpi on aivan pehmeä.
kuva 4, uran tarkkuus/symmetria.
kuva 5, jäljestä päätellen kyseessä on ollut pyörösaha (2 pyörösahaa)
kuva 6, jäljestä päätellen sahanterä on ollut reunoilta ohuempi ja keskeltä paksumpi.
kuva 7, kiveen syntyneitä uria arkun pohjassa.
kuvat: https://www.youtube.com / https://www.youtube.com / https://www.youtube.com / https://www.youtube.com
Serapeum Saqqarassa
Kuuluisa egyptologi Auguste Mariette löysi Serapeumin vuonna 1851 tehdessään kaivauksia Saqqarassa lähellä Zoserin porraspyramidia. Serapeum on maan alle kaivettu luolasto, josta löytyy Muinaisen Egyptin massiivisimmat ”sarkofagit”. Arkkuja on 24.
Yhdestä kivilohkareesta valmistetut arkut ovat erikokoisia ja painavat arviolta 50 tonnia. Arkkujen kannet painavat noin 20 tonnia. Materiaaleina on käytetty mm. graniittia ja dioriittia, joita on hyvin vaikea työstää.
Osa sarkofageista on erittäin tarkasti viimeistelty sileine sisäpintoineen ja niissä on tarkalleen 90 asteen kulmat. Insinööri Christopher Dunn on mitannut, että joidenkin arkkujen sisäpintojen tarkkuus on hiuksen paksuusluokkaa (hänen käyttämä suorakulma oli kalibroitu 0.005 mm tarkkudella ja taskulampun valo ei näkynyt suorakulman ja arkun pintojen välistä). Kun kiveä työstetään näin tarkasti, tarvitaan suunnilleen yhtä tarkkoja työkaluja kuin mitä nykyisin on käytössä.
Chris Dunn tiedusteli suurelta amerikkalaiselta granittivalmistajalta pystyisivätkö he valmistamaan vastaavanlaisen arkun. Hänelle vastattiin, että arkku voitaisiin koota 5 eri graniittilohkareesta, jotka liitettäisiin yhteen. Yhdestä lohkareesta sitä ei pystytty työstämään.
Egyptologien mukaan Serapeum oli pyhien Apis-härkien hautapaikka. Tämä ei ole välttämättä ollut arkkujen alkuperäinen tarkoitus. Ainoastaan kolmessa arkussa on kirjoituksia ja loput ovat paljaita. Teknologia, jolla tekstit on raaputettu arkkujen pintaan ei vastaa samaa korkeaa tasoa kuin millä itse arkut on valmistettu. Tämä viittaa siihen, että tekstit on lisätty arkkuihin jälkeenpäin.
kuvat: http://isida-project.ucoz.com / http://gizapower.com
Ramses II:sen graniittipatsaat
Luxorin temppelin edessä on 4 valtavan kokoista Ramses II:n graniitista valmistettua patsasta. Ne ovat yli 10 metriä korkeita.
Patsaiden valmistuksessa on otettu huomioon, että niiden kasvoja katsotaan alhaalta ylöspäin. Ramseksen silmäluomet tulevat huomattavan paljon eteenpäin, jolloin näyttää siltä, että silmät katsoisivat enemmän alaspäin kohti temppeliä lähestyviä ihmisiä kuin suoraan eteenpäin. Samoin, jos kasvoja katsoisi suoraan edestäpäin katsottuna, niin hymy näyttäisi liioitellulta. Mutta alhaalta päin katsottuna hymy on täysin luonnollinen.
Christopher Dunn kiinnitti huomiota siihen, että patsaat näyttävät hämmästyttävän symmetrisiltä. Hän kuvasi tarkasti yhden patsaan kasvot ja tutki suurennettua kuvaa tietokoneella. Puolittaessaan kasvot vasempaan ja oikeaan puoliskoon ja taittaessaan ne päällekkäin hän huomasi, että kasvot on lähes täysin symmetriset.
Chris löysi kasvoista geometrisia mittasuhteita ja tuli siihen johtopäätökseen, että niiden piirteet perustuvat geometriaan. Esim. suun mittasuhteet ovat samat kuin Pythagoraan lauseessa. Jos verrataan Ramseksen kasvoja vaikka nykyajan Porscheen tai Lexukseen, on patsaan tekemisessä käytetty samankaltaista geometriaa ja tarkkuutta kuin mitä käytetään auton valmistuksessa. Käsin tehtynä sitä on mahdotonta saavuttaa. Chris on päätellyt, että patsaan valmistamisessa on tarvittu jonkinlaista mekaanista laitetta ohjaamaan veistävää terää kulkemaan tiettyä rataa pitkin.
Lisäksi eräässä Ramseksen patsaassa Christopher huomasi valmistusvirheen. Patsasta veistettäessä terä on vahingossa uponnut liian syvälle graniittiin, jolloin patsaasta on lyhyessä ajassa hävinnyt runsaasti kivimateriaalia. Tämä viittaa kiven koneelliseen työstämiseen.
Dunn kysyi myös kuvanveistäjä Mike Leckien mielipidettä asiasta. Mike vastasi, että hän ei normaaleilla työvälineillään pystyisi vastaavanlaiseen työhön edes timanttiterää käyttämällä. Kuvanveistäjä kertoi myös, että yhden Ramseksen patsaan valmistaminen järkevässä aikataulussa olisi erittäin haastavaa. Neljän patsaan tekemistä hän pitää melkein mahdottomana ajatuksena.
kuvat: http://gizapower.com
Assuanin keskeneräinen obeliski
Assuanin graniittilouhoksella sijaitsee suurin tunnettu obeliski. Sen paino on lähes 1200 tonnia. Obeliski on saatettu hylätä siitä löytyneen halkeaman takia. Voidaan kysyä miten obeliski olisi pystytty nostamaan ja kuljettamaan aiotulle paikalle.
Chris Dunn on tutkinut Assuanin monoliittia ja päätellyt, että obeliski on valmistettu hyvin kehittyneillä menetelmillä. Hänen kollegansa ovat samaa mieltä. Obeliskin vieressä on teknisiä kuiluja, jotka liittyvät valmistusmenetelmään. Louhoksesta löytyy horisontaalisia jälkiä, jotka ovat tuttuja työkoneita käyttäville ihmisille. Jäljet syntyvät, kun laite vedetään kivestä poispäin, siiretään toiseen paikkaan ja upotetaan taas graniittiin.
kuvat, Brien Foerster: https://www.youtube.com
Paikka tarjoaa mielenkiintoisia epäsuoria todisteita käytössä olleesta teknologiasta. Ei voida tietää tarkkaan millaisilla työvälineillä obeliskia on louhittu, mutta todistusaineisto kertoo paljon siitä millä työkaluilla sitä ei ole tehty.
Graniittikivi Abu Roashin pyramidin lähellä kertoo pyramidien rakentamisen saloista
Abu Roashin pyramidin vierellä on eräs muodoltaan ainutlaatuinen, koveraksi työstetty sileäpintainen graniittikivi. Chrisin mukaan kivestä löytyy todisteet siitä, että se tehty valtavan kokoisella pyörösahalla. Hän on laskenut, että sahanterän halkaisija on ollut noin 11 metriä ja teorioi, että tällaista sahaa käytettiin pyramidien rakentamisessa.
kuvat: http://gizapower.com
Monien pyramidien lähellä on kaivantoja, joihin mahtuisi suuren sahanterän alaosa. Egyptologit pitävät kyseisiä kaivantoja paikkoina, joissa oli faaraon hautalaiva. Mutta esim. Kheopsin hautalaiva oli kuitenkin erimuotoisessa syvänteessä. Chrisin teoria on, että kaivanteet olivat megakokoisia työkoneita varten.
kuvat: http://gizapower.com
Yhteenveto
Egyptologien mukaan työkalut eivät olennaisesti kehittyneet koko Egyptin kolmituhatvuotisen historian aikana. Teoria muinaisesta ”työkalupakista”, joka sisälsi ainoastaan yksinkertaisia käsityökaluja ei kuulosta kovin uskottavalta.
Jos esim. ajatellaan, että katkaistaan puun oksa taittamalla se käsin, puukkoa tai kirvestä käyttämällä, on tekotapa pääteltävissä oksasta. Samoin käy kiveä työstettäessä. Suuren pyramidin itäpuolella olevaan basalttitasanteeseen on jäänyt monia jälkiä edistyneen sahan käytöstä. Gizasta on myös löytynyt merkkejä putkiporan tapaisen työvälineen käytöstä. Kiveen on porattu pyöreä symmetrinen reikä, johon on jäänyt spiraalimaiset urat. Saqqarasta löytyneistä kovista kivilaaduista valmistetut symmetriset ruukut ja vaasit viittaavat edistyksellisen sorvin käyttöön.
On myös viitteitä siitä, että muinainen teknologia on joiltain osin ylittänyt meidän nykyiset tietomme ja taitomme. Jos esim. rakentaisimme suuren pyramidin uudelleen, niin joutuisimme ”venyttämään” nykyistä teknologiaa äärimmilleen.
Christopher Dunn on Muinaisen Egyptin teknologian tutkimuksen edelläkävijä ja kirjoittanut aiheesta kaksi kirjaa: ”Lost technologies of ancient Egypt” (2010) ja ”The Giza power plant” (1998). Edellä mainittu on tieteelliset kriteerit täyttävä teos ja jälkimmäinen esittelee mielenkiintoisen teorian suuresta pyramidista.